Sosiaalisen median verkko-opintoni ovat loppusuoralla. Siis tämä kurssi, jota olen käynyt kymmenen tehtävän verran. Tästä vasta polku someen alkaa, kun on enemmän pohjatietoa hallussa ja sen myötä uskallusta sukeltaa verkkomaailmaan. Kokonaisuudessaan kurssi oli antoisa ja mielenkiintoinen. Mukana tuli runsas tietopaketti sosiaalisen median eri osa-alueilta. Voin lämpimästi suositella Kymmenen pistettä - sosiaalisen mediaan verkkokurssia työtovereillekin.

Uutena asiana tutustuin Google Driveen ja blogikirjoitukseen. Vaikealta tutui videon tekeminen ja kuvien käyttäminen sekä liittäminen kirjoitukseen blogissa. Ja vielä enemmän opettelua olisi vaatinut liittää niitä Facebookiin tai tehdä video Youtubeen. Jospa niidenkin pariin vielä jatkossa palaan. Löysin paljon minulle uusia ja työssäni käyttökelpoisia sivustoja ja videoita. Sain vinkkejä hartauksien tekemiseen ja elävöittämiseen. Talkoistaminen ja verkkosorsastus olivat minulle kokonaan uusia termejä.

Yhteys toisiin kurssilaisiin tapahtui seuraamalla viikottain blogeja ja vaihtamalla ajatuksia Facebookissa. Oli mukava seurata toisten kirjoituksia ja saada siten itsekin vinkkejä omaan työskentelyyn. Tukea sain lähinnä Hessulta kurssin ohjaajana. Hänen kommenttinsa olivat kannustavia ja asioiden ytimeen paneutuvia.  Kurssin tekninen alusta Lintulauta oli selkeä ja käytännöllinen. Sen kautta oli helppo seurata toisten kurssilaisten blogeja ja edistymistä. Vähän häiritsi se, että oli niin monta alustaa, mihin saattoi kommentoida kurssin asioita.

Merkittävin oppimiskokemukseni oli opetella kirjoittamaan blogia ja tutustua eri alustoihin. Facebookin käytön tuntemukseni laajeni ja uskallan sitä nyt rohkeammin käyttää. Vaikuta verkossa ja Hyvän kielen ainekset - osiot olivat minulle merkittäviä oppimisen kannalta eikä mikään ollut merkityksetöntä kurssin aineksissa. Mitään enempää en osannut kaivata. Heräsi halu oppia enemmän aiheesta ja alkaa enemmän käyttää nettiä työvälineenä ihmisten rinnallakulkijana. Josko vaikka alkaisi verkkokeskustelijaksi kirkon chattiin tai Palvelevaan nettiin. Voisiko tälle kurssille kehitellä jatkoa?

Kiitokset kurssitovereille ja ohjaaja Hessulle tästä kappaleesta yhteistä matkaa sosiaalsien median maailmaan!

Some-kurssi alkaa häämöttää loppuaan. Viimeisenä tehtävänä on seurata kahta Facebook-sivustoa. Niinpä tutkailin seurakuntamme pastorinnan ja Kirkko Suomessa sivustoja.

Pastorinnan sivuilla ei oltu kovin paljon käyty, koska ainakaan tykkäyksiä ei ollut kuin muutamia aina yhdelle kirjoitukselle. Minua hänen sivuillaan houkutteli useampikin päivitys ja kävinkin noilla sivustoilla. Sivut ovat miellyttävät ja herättävät kiinnostusta. Ja linkit muille sivuille kiinnostivat minua, koska ne olivat ajankohtaisia, uutistasoisia. Kun googletin henkilön nimen, avautui heti mielenkiintoinen sivu, jossa oli henkilön hymyilevä kuva sekä kuvat ja linkit harrastuksiin. Juuri kuvitus sivuilla tekee niistä miellyttävän. Hyvä pastorinna!

Toiseksi selailin Kirkko Suomessa-sivustoja, joihin oli linkki edellä mainituilla sivuilla. Eniten siellä oli tykätty kohdista, joissa oli jokin mieleenpainuva kuva ja mietelause, kommentti tms. Suurin tykkäysmäärä oli yli 1000. En löytänyt näiltä sivuilat houkutusta menneä muille sivustoille, paitsi lukaisin, mitä sanotaan Kirkko kuulolla chat-sivustoista. Minusta nämä sivut ovat värikkäät ja hyvin kuvitetut. Mielenkiintoiset.

Kyllä tässä herää ajatus, että oman seurakuntamme Facebook- sivut ovat melankooliset eivätkä kiinnosta ihmisiä. Ja vain satunnaisesti siellä työntekijät ilmoittelevat tapahtumista, saati muut ihmiset eivät lainkaan kommentoi. Jonkun tartteisi tehdä asialle jotain. Jonkun pitäisi ottaa sivujen päivityksestä ja ylläpidosta vastuu. Mutta kuka se mahtaisi olla?

Kaiken kaikkiaan kyllä hyvin tehtyä ja kuvitettua sivua mielellään seuraa. Ja jos niissä on ajankohtaisia asioita ja raflaaviakin. Mutta se vaatii panostusta, mielenkiintoa ja aikaa tehdä sellaiset sivut. Lienee niin, että kun työn alkuun opettelee ja tekee kunnolla, niin päivitys jo onnistuukin helpommin. Milloinkahan se minulta onnistuisi?

Kun Jeesukselta kysyttiin, miten meidän tulisi rukoilla, opetti hän meille Isä meidän-rukouksen. Tuohon meille tuttuun rukoukseen sisältyykin kaikki, mitä me ihmiset tarvitsemme.

Isä meidän-rukouksessa pyhitämme Jumalan nimen, pyydämme Hänen valtakuntansa tulemista ja tärkeimpänä pyydämme Hänen tahtonsa toteutumista maailmassa ja omassa elämässämme. On turvallista antautua Jumalan tahdon varaan ja pyytää Häntä johdattamaan tahtonsa tietä. Se on kuin heittäytyisi kallion kielekkeeltä lentoon tietämättä, minne joutuu - uskoen, että Jumala johdattaa ja Hänen armonsa kantaa.Pyydämme joka päiväistä leipää, koska ihminen ei elä ilman sitä. Meille leipä on täällä maassamme itsestään selvyys, mutta isolle osalle maan asukkaista on epävarmaa, mistä leipänsä tänään ja huomenna saa.

Jokainen meistä on vajavainen ihminen. Siksipä pyydämmekin syntejämme anteeksi ja elämme armon varassa. Vajavaisina. ARMO tarkoittakin: ansioton armo meidän osaksemme Jeesuksen sovitustyön kautta. Risti on meille pelastuksen ja armon merkki. Koska minut on armahdettu, tulee minunkin armahtaa lähimmäisiäni ja antaa anteeksi. Ei vain lähimmäisilleni, vaan myös itselleni erheeni ja vajavaisuuteni.  Pyydämme, ettemme joutuisi kiusaukseen, koska niitähän tällä elämän matkalla riittää. Jos lankeamme kiusaukseen, on meidän hyväksyttävä ihmisluonteemme ja epätäydellisyytemme, koska täydellisiä meistä ei koskaan tule elämän matkallamme. Kiusattuina ja langenneinakin saamme jäädä Jumalan armon varaan. Pyydämme, että Jumala varjelisi meidät pahalta, jota on meissä itsemmämme ja kaikkialla maailmassa. Kuitenkin saamme pyytää, että Jumala varjelisi sydämemme puhtaana kaikesta pahasta ja väärästä. Että osaisimme elää vapaana kaikesta orjuudesta; mammonasta, ulkokultaisuudesta, lainalaisuudesta uskossamme ja toisten ihmisten asettamista ansoista sekä arvostelusta. Koska vapaaksihan Kristus meidät näistä vapautti!
Lopuksi tunnustamme Jumalan suuruuden ja voiman ja annamme Hänelle kaiken kunnian. Iankaikkisesti.

Oma rukouksemme ja puheemme Jumalalle on tärkeää ja hoitavaa. Rukous on sydämen puhetta Jumalalle ja siksipä on yhtä tärkeää kuulla Hänen puheensa minun sydämelleni kuin puhua itse Hänelle. Olla hiljaa ja rauhassa Herran seurassa ja tuntea Hänen huolenpitonsa ja johdatuksensa.

Lausutaan yhdessä Isä meidän-rukous ja veisataan virsi 341 "Kiitos, sulle Jumalani, armostasi kaikesta...".
Monet virret ovatkin rukouksia Jumalalle.

Tämä on aiheena viikon sosiaalisen median opinnoissa. Siinäpä sitä onkin ollut tutustuttavaa! Talkoistaminen, nettisorsastus ja vaikka mitä. Ei tätä kaikkea viikossa pysty omaksumaan, mutta kiinnostus heräsi ja halu tutustua enemmän. Niin kamalasti on sosiaalisessa mediassa mahdollisuuksia vaikka mihin! Hienointa on sanan vapaus ja se, että tavan pulliaisellakin on oikeus mielipiteisiinsä ja jonkinlainen vaikuttamisen mahdollisuuskin. Tällaisia mietteitä yhteisöllisyydestä heräsi.

Tehtävänä oli suunnitella tai ideoida jokin työhön liittyvä juttu verkkoympäristössä. No minä tein pari artikkelia seurakuntamme Facebook sivuille: lapsi- ja perhetyön joulun ajan tapahtumista ja toisessa pyysin vinkkejä ja ideoita ensi vuoden toimintaan. Vielä kun saisin aikaiseksi jotenkin saada sivua ja artikkeleitani houkuttelevammaksi kuvin tai vastaavin. Jospa sekin aika vielä koittaa! Vastauksia en ole ehtinyt saada, kun vasta äsken tuon jälkimmäisen sinne sivuille laitoin. Minulla on sellainen tuntuma, että aika vähän seurakuntamme sivuilla käydään. Vaikka se olisi kyllä erinomainen tiedotusväline ja ajatustenvaihtokenttä lapsiperheille. Pitää miettiä, miten sen saisi viriämään.

Toiseksi tehtäväksi suunnittelin yhtymän uusille verkkosivuillemme laitettavaksi lapsi- ja perhetyön mainosta tapahtumista ja ohjelmistoa perhekerhoista. Mihin kohtaan ne siellä laitetaan ja mistä seurakuntalaisemme ne parhaiten löytäisivät? Tästä juttelin seurakuntasihteerimme kanssa ja aion jutella nettisivujemme hoitajan kanssa myös.

Että tällaista yhteisöllisyyttä tällä kertaa. Oppia ikä kaikki!

Olen nyt viime päivät tutustunut Googleen. Onhan sitä tullut käytettyä hakukoneena ennekin, mutta paljon muitakin ominaisuuksia sillä on. Nyt sen vasta hoksasin. Hain tietoja omalla nimelläni. Ja sain lähes 5000 tulosta! Hupsis. Sydän syrjälläni aloin selata, mitä löytyy. Ja helpotuksekseni ihan asiallista työtietoa. Oli päivystysajat, vastaanotot, mitä teen työkseni. Eli perhe- ja parisuhdetyötä sekä diakoniaa. Monessa kohti oli esillä seksuaalineuvojakoulutukseni päättötyö koskien seksuaalivähemmistöön kuuluvien kokemuksista kirkosta. Se oli Arcusin ja Yhteysliikkeen sivuilla. Olipa se sateenkaarimessunkin kohdalla, vaikka en ole sen kanssa ollutkaan tekemisissä varsinaisesti. Kaikki siis ihan asiallista ja totuudenmukaisia tietoja. Kyllähän haku antoi sen tuloksen, mitä saattoi odottaakin. Joskin tuo osallisuuteni vähemmistöryhmään liittyvästä työstäni jotenkin korostui. En ollut uskonut, että se tulee esille noinkin voimakkaasti. Onneksi ei ollut mitään liian henkiökohtaista esillä. En kylläkään käynyt läpi kaikkea osumia. Ja perheenjäsenteni kohdalla osumia oli poikieni kohdalla uskomattoman paljon. Musiikintekemisen osalta. Tosin toinen poikani onkin ammattimuusikko.

Ihan käsittämätön on tämä netin maailma. Missä se kaikki tieto on? Minun järkeni ei tätä kaikkea käsitä.

Tästä omasta blogista koetin katsoa kävijämääriä, mutta tilasto ei ole käytettävissä.

Tehvävänä sosiaalisen median opinnoissa on nyt ollut yhteiskirjoittaa tarinaa ja muokata sitä Google Drivessa. Uusi paikka minulle. Sen voi kyllä valjastaa monipuoliseen käyttöön halutessaa. Ihan käyttökelpoinen, kunhan sen käyttöön ensin tutustuu.
Kirjotin kolme kappaletta, jotka alkavat sanoin: Kristiinan mieleen tulivat ajatukset mennesstä... ja Kyllä hän Pertistä oli pitänyt... ja Muutaman kuukauden kuluttua Kristiina sitten tapasi Martin... Ihan mukava kokemus tämä kirjoittaminen oli. Heti keksin, mitä kirjoitan. Tai se vain syntyi. Olisin voinut kirjoittaa loppua erityisesti enemmänkin. Ja mielenkiinnolla kävin katsastamassa tositen kirjoituksia tarinaan.